Perjantai 30.12. - Biitsi

Pilvetön taivas, noin 26 astetta. Siispä rannalle. Menin uimaan ja lueskelemaan tohon paikalliselle rannalle noin 5 minuutin kävelymatkan päähän. Pitkin päivää tuli makoiltua noin 3 tuntia, minkä jälkeen alkoi tuntua siltä, että liha käryää. Paloin selästä, olkapäistä, reisistä ja jalkateristä, vaikka voitelun piti olla kunnossa. En onneksi kovin pahasti. Eipä muuta kuin apteekkiin ostamaan jotain sunburn reliefiä. Ilman mömmöjä täällä kyllä palaa vartissa karrelle. UV-indeksi on keskipäivällä 12, kun se Suomessa on kesällä korkeimmillaan 5-6.

Illalla paistettiin Mintun kanssa pihvit Hannalle ja Todille. Vihannekset ja hedelmät on muuten törkeen hintasia täällä, esim. kilo pottuja tai peruskurkku 2 euroa. Liha sen sijaan on melko halpaa, saatiin jokaselle kunnon pihvi alle kymmenen euron.

Huomenna on Hannan ja Todin hääjuhla vol. 2, jotta australialaisetkin sukulaiset saavat osansa juhlimisesta. Kekkerit pidetään Bundeenassa, jossa ollaan taas ainakin kaksi yötä. Päivityksiä tänne siis luvassa vasta sen jälkeen. Keskustassa taitaa olla melkoiset ilotulitukset, joita voidaan katella Marielynnen asunnon parvekkeelta.

Torstai 29.12. - Kauppoja ja leivoksia

Taas normiherääminen seiskalta. Hanna oli vapaalla, joten kävin sen kanssa kiertelemässä Cronullan kauppakatua, joka on täynnä rantavaate- ja surffausalan liikkeitä sekä ruokapaikkoja. Jokainen liike on noin kymmenen metriä leveä ja oma rakennuksensa. Rakennukset ovat toisissaan kiinni, ja jokainen on eri värinen, kokoinen ja korkuinen.

Täällä noin 90% ihmisistä kulkee joka paikassa jalassaan thongs, joilla ei tässä tapauksessa todellakaan tarkoiteta tangoja, vaan eräänlaisia varvassandaaleja. Pitihän sellaiset siis itsekin ostaa. Kevyet ja kätevät, tosin baariin niissä ei iltaisin pääse.

Iltapäivällä käytiin Todin työpaikalla katsomassa, miten kakut syntyvät massatuotantona. Tod on siis töissä St. George Leagues Clubilla tittelillä pastry chef. Paikka on rugbyklubi, jossa on hienohko ravintola ja isoja rahapelisaleja.

Illalla käytiin Northiesissa pelailemassa bilistä ja syötiin thaimaalaisessa ravintolassa. Mukana oli myös Todin sisko Beck ja tämän mies John.

Jostakin kyllä huomaa, että täällä ollaan maapallon toisella puolella pää alaspäin. Kaduilla ajetaan väärää puolta ja ovet aukeavat kaikkialla sisäänpäin - ei kovin kätevää esim. pienessä WC-kopissa, tai siis loossa eli dunnyssä, kuten täällä sanotaan. Muitakin outoja yksityiskohtia on: Kaikissa hanoissa on erikseen säätimet kylmälle ja kuumalle vedelle, mikä on varsinkin suihkussa melko epäkäytännöllistä - eikä kylmäkään ole kylmää, vaan haaleaa. Oudoista postilaatikoista onkin jo kuva alempana; jos vettä sattuu satamaan, niin siinähän sitten luet liotettuja papereita.

Ihmisetkin ovat aika erilaisia suomalaisiin verrattuna, ainakin käytökseltään. Kadulla on tapana moikata täysin tuntemattomiakin tyyliin "hi mate, how is it going?" ja kaikkialla hymyillään ja kaupoissakin kysellään asiakkailta "how are you?" ja jokainen on jokaisen kaveri - siis mate tai fella. Todille mä olen yleensä "big fella". Lentokentälläkin oli helppo bongata Hanna ja Tod väkijoukosta, kun jo kaukaa kuului Todin huuto "Hey big fella!" Useimmat kutsuu mua ihan vaan Heikiksi ("heikhi"), mutta jotkut sanovat vain H:ksi (australialaisittain "heidz").

Todin työpaikka on iso pytinki!

Keskiviikko 28.12. - Bondi Beach

Tein nukkumisennätyksen: yhdeksään asti!

Lähdettiin Mintun ja hänen englantilaisen kaverinsa Lauran kanssa käymään Australian tunnetuimmalla rannalla Bondi Beachilla. Vaikka ranta on Sydneyssä, matka junalla ja bussilla kesti puolitoista tuntia. Alue on kuulemma trendipaikka ja oikea turistirysä. Sää oli melko pilvinen, mutta siitä huolimatta ranta oli täynnä ihmisiä. Pelottaakin ajatella, millaista siellä on aurinkoisella säällä. Rantakatu on täynnä ruokapaikkoja ja vesiurheiluun omistautuneita liikkeitä, kuten surffaus- ja rantavaatekauppoja.

Itse ranta on kieltämättä kaunis ja hiekka on valkoista. Aallotkin ovat vähän eri kokoluokkaa kuin Hietsussa. Bodysurfing oli yllättävän hauskaa. Idea on se, että odotetaan isoa aaltoa, ja lähdetään uimaan kohti rantaa juuri ennen kuin aalto on kohdalla. Jos ajoitus on oikea, aalto tempaa mukaansa, ja aallon päällä pystyy uimaan siten, että aalto kuljettaa mukanansa lähes kuivalle maalle asti. Aika siistiä! Toisaalta jos ajoitus on väärä, jää helposti vesimassojen alle, mikä ei välttämättä ole kovin mukavaa, nimim. kokemusta on.

Vesimassoilla on kyllä mahtava voima, siinä on ihminen täysin voimaton. Kun aallot lyövät rantaan, on veden myös palattava takaisin mereen. Tällaisissa kohdissa on vaarana joutua tahtomattaan rannasta pois päin, eikä siinä auta pistää vastaan. Rannoilla onkin lipuilla merkitty alue, jossa on turvallista uida, eli se alue, jota rantavahdit valvovat. Hädän yllättäessä kättä kuivumaan, ja apu saapuu.

Illalla haettiin intialaisesta takeaway-ruokaa ja chillailtiin kotona.

Pilvisenäkin päivänä rannalla riitti väkeä.

Bussissa matkalla rannalta takaisin juna-asemalle.

Juna-asema. Metroahan täällä ei ole, mutta junalla pääse kaikkialle.

Tiistai 27.12. - City

Australiassa 27.12. oli yleinen vapaapäivä, koska joulupäivä oli sunnuntai, joka muutenkin on vapaa, joten olihan siitä saatava hyvitys. Että sellainen käytäntö tässä maassa.

Lähdin Mintun kanssa Cityyn eli keskustaan. Minttu on kierrellyt maailmaa reilun vuoden verran ja asunut Sydneyssäkin jonkin aikaa, joten hän oli mainio opas. Junamatka Cronullasta keskustaan kestää lähes tunnin, joten ei sinne ihan jokapäiväisille ostoksille tule lähdettyä. Jäimme pois hieman ennen aivan ydinkeskustaa, ja kävelimme pohjoiseen George Streetiä, joka on keskustan pääkatu ja täynnä kauppoja. Vähän kuin Oxford Street Lontoossa. Juna-asemalta päivänvaloon tullessa kyllä huomasi tulleensa isoon kaupunkiin. Pilvenpiirtäjiä joka suunnassa, kadut täynnä ihmisiä, mainoksia, tekstikylttejä, valoja ja hulinaa.

Yrjönkatua tallatessa kului varmasti muutama tunti, vaikkei poikettu kuin parissa kaupassa. Katu päättyy satama-alueelle, jossa on kuuluisa Harbour Bridge sekä tietysti oopperatalo, joka oli itse asiassa tylsän harmaa eikä hohtavan valkoinen kuten mainoksissa. Turistimaisia valokuvia tuli silti otettua ihan liikaa. Koko reissulla laukaisin painui pohjaan yli 150 kertaa.

Paluumatkalla Cronullaan junaan tuli lipuntarkastajat. Olin ostanut opiskelijalipun, mutta suomalainen opiskelijakortti ei kuitenkaan kelvannut ilman erillistä tarraa. Vältyin kuitenkin 200 dollarin (120 euron) tarkastusmaksulta tarkastajan joulumielen ansiosta. Huh.

Yleiskuvaa kaupungin menosta.

George Street on koko ajan täynnä kulkijoita.

Sydneyllä on skyline - toisin kuin Helsingillä. (Pilvenpiirtaja.net...) Etuvasemmalla oopperatalo.

Maanantai 26.12. - Rantoja ja lintuja

Tapaninpäivä eli boxing day. Huonosti nukutun yön jälkeen lähdettiin Bundeenan rannoille uimaan ja katsomaan aboriginaalien tekemiä kalliopiirustuksia - tai paremminkin kaiverruksia, jotka näyttivät lähinnä pikkulapsen tekeleiltä.

Rannat ovat kieltämättä kauniita ja vesi kirkasta. Veden lämpötila on kuulemma noin 22 astetta, mukavan virkistävää siis. Vesi on myös todella suolaista eikä siis kovin hyvän makuista. Paikalliset ihmiset ovat yllättävän vaaleita auringonpaisteen määrään nähden. Osaavat kuulemma käyttää aurinkovoiteita, suosituin kerroin lienee 30+. Saapa nähdä jääkö sitä itsekin kalpeaksi, jos joka päivä joutuu voitelemaan paksut kerrokset total blockia iholle. UV-indeksi muuten on korkeimmillaan 11, joka on käsittääkseni melkoisesti korkeampi kuin Suomen kesässä.

Illalla suureen joukkoomme liittyi vielä Minttu, joka aikoinaan tuli Hannan kanssa samaan aikaan Australiaan ja esitteli alunperin Hannan ja Todin toisilleen. Saimme seuraa myös värikkäistä linnuista, lajin nimi on Rainbow Lorakeet. Aikamoisia kerjääjiä, haistavat kyllä ruoan eikä leipääkään saa syödä rauhassa, kun ne yrittävät istahtaa lautasen reunalle.

Tässä muutama foto taas:

Tällä kuvalla on vain yksi tarkoitus: saada teidät tuntemaan kateutta.

Perusmaisemaa...

Selvästikin kenguru kaiverrettuna kallioon. Aboriginaalien tuotoksia.

Mitä värikkäämpi lintu, sitä rumempi ääni. Mukavan seurallisia, mutta herättävät joka aamu.

Sunnuntai 25.15. - Australialainen joulu

Eipä tullut taas nukkumisesta mitään, vaikka olin nukkumaan mennessäni tosi väsynyt. Heräsin aamuneljältä nukuttuani vajaat kolme tuntia, kun valoa tulvi taas joka reiästä sisään. Pyörin epätoivoisesti sängyssä muutaman tunnin, mutta ei auttanut. Tulee mieleen Insomnia-elokuva, jossa Al Pacino yrittää peittää ikkunoita kaikella mahdollisella rojulla estääkseen valonsäteitä pääsemästä hotellihuoneeseensa.

Päivällä kävin siskon kanssa kiertelemässä Cronullaa ja tutustumassa seutuun. Rannalla oli väkeä, mutta kauppakatu oli jokseenkin kuollut, koska kaikki kaupat olivat kiinni. Poliiseja kyllä edelleen vilisi jonkin verran.

Illalla mentiin Todin äidin Marielynnen ja miesystävänsä Cliffin luokse Bundeenaan lahden toiselle puolelle. Paikalla oli myös Todin veli Adam vaimonsa Louisen kanssa ja Cliffin tytär Julie poikaystävänsä Brendanin kanssa. Joulupöydässä tuli sentään vähän jouluinen tunnelma, kun isolla porukalla syötiin. Tarjolla oli kinkkua, lammasta, kalkkunaa ja vasikkaa, joten lihaa riitti.

Vessasta löytyi torakka.

Cronullan pääkauppakadulla oli hiljaista joulupäivänä.

Paikalliseen postilaatikkoon ei sunnuntaihesari mahtuisi.

Lauantai 24.12. - Jet Lag

Sitä luulee nukkuneensa pitkään, kun herätessä on kirkkaampaa kuin Suomessa ikinä. Selkä on liimautunut lakanoihin kiinni ja eksoottiset linnut kirkuvat, joten vaikea enää nukkuakaan. Vilkaisu kelloon kuitenkin kertoo, että mennään vasta aamuseitsemässä.

Aamun tapahtumat johtavat siihen, että ennen puoltapäivää on pakko ottaa lyhyet nokoset. Lyhyillä tarkoitan nyt kuuden tunnin sikeitä hikiunia. Eli se siitä lähialueeseen tutustumisesta. Ilmeisesti aikahyppy vei voiton.

Illalla käytiin Hannan ja Todin kantapaikassa eli Northies-pubissa. Itse olen mieltänyt pubit pieniksi rauhallisiksi paikoiksi, mutta tämä oli valtava yökerhovedonlyöntibaaritanssikompleksi. Ja täynnä väkeä, joskin paikallisten mielestä melko hiljainen, johtuen juuri viimeaikaisista mellakoista. Tapasin myös paljon Hannan ja Todin tuttuja, jotka olivat tosi mukavia. Tosin joku sanoi mun näyttävän ruotsalaiselta.

Kyllähän se jouluaatto baarissakin meni, mutta ei se joululta tuntunut. Ehkä huomenna päästään vähän lähemmäksi.

Perjantai 23.12. - Missä olen?

Tuntuu aika oudolta olla yhtäkkiä toisella puolella maapalloa. Etäisyyden tajuaa nyt, kun on istunut lentokoneissa 20 tuntia ja lentokentillä 5 tuntia. Yhteensä 17416 lentokilometriä. Keskiviikon jälkeen oon nukkunut ehkä noin kahdeksan tuntia yhteensä neljässä pätkässä.

Aussit on tosi tarkkoja siitä, ettei maahan tuoda ruokaamitään syötävää, kasveja eikä mitään eloperäistä. Lentokoneessa näytettiin asiasta videokin, jossa Steve Irwin paasasi asiasta tutun innokkaaseen tyyliinsä. Lisäksi piti täyttää lomake, jossa kyseltiin mm. onko käynyt viimeisen 6 päivän aikana Afrikassa tai onko kengänpohjissa maaperää. Jos jotain yrittää laittomasti tuoda maahan, niin "Whammo!" kuten Irwin sanoi, eli sakkoja tai jopa linnaa. Itse tosin pääsin x-raystä läpi...

Palmuista paatellen tämä on paratiisi, mutta lämpöila kyllä viittaa enemmän helvettiin. Tosin ei tänään ollut kuin +27°C, huomiseksi on luvattu kai kesän toistaiseksi kuumin päivä, lähelle neljääkymmentä. Huomenna on jouluaatto, mutta täällä se on ihan normipäivä. Sunnuntaina vasta juhlistetaan. Taidan huomenna tutustua seutuun kartan ja kameran kanssa ja varoa niitä libanonilaisia.
Auringonnousu kuvattuna jossain Viron yllä.

Boeing 777, jolla lennettiin Wienistä Sydney'in. Massaltaan 12-kertainen verrattuna siihen, jolla tultiin väli Hki-Wien.

Näkymä Hannan ja Todin parvekkeelta pohjoiseen. Keskellä kaukana näkyy Sydneyn keskusta, jos näkyy.

Faktoja

Kohde: Cronulla, Sydney
Matkan pituus: 15 187 km
Matkan kesto: 24 h
Reitti: Helsinki - Wien - Kuala Lumpur - Sydney