Loppukaneetti
On kai aika sanoa jotain syvällistä ja tyhjentävää. Huomisen varaan en sitä jätä, koska on vielä pakkaamatta, ja kuviakin pitäisi poltella cd:ille useita gigoja, joten niihin tuhraantuu varmasti aikaa. Jos on hyvä sää, on myös pakko käydä vielä uimassa. Lento lähtee onneksi vasta 18.30.
Suomeen on siis tultava takaisin, mutta niin on tännekin. Tällä hetkellä en kaipaa Suomea. Ihmisiä siellä kyllä. Kävin äsken ulkona kävelyllä, t-paidassa, shortseissa ja sandaaleissa. Siis keskellä yötä. Suomessa saman voi tehdä ehkä kerran vuodessa. Täällä varmaan parisataa kertaa. Siinä yksi hyvä syy, miksi en kaipaa pimeää loskaan. Sanokoon joku muu mitä tahansa, mutta lämpimässä vain on yksinkertaisesti mukavampi ja helpompi elää. Mikä on hirveämpää, kuin palella napakassa pakkastuulessa pysäkillä odottamassa bussia?
Ensimmäisenä iltana tuntui epätodelliselta olla täällä. Jotenki pelottavaa olla yhtäkkiä niin kaukana kotoa. Tunne kesti muutaman päivän. Tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi. Nyt täällä on jo todella kotoisaa, ja joka päivä pidän Sydneystä enemmän kuin edellisenä päivänä. Tässä vaiheessa hyvin paljon. Siksi on haikeaa lähteä pois.
Mitä muuta täällä on kuin lämpö?
(Ihan kuin jotain muutakin tarvittaisiin...)
No, ihmiset. En sano, että parempia kuin Suomessa, mutta erilaisia. Kaikki hymyilevät melkein aina. Ihmekös se - kyllä mäkin hymyilisin, jos aina paistaisi ja olisi lämmin. Itse asiassa täällä varmaan hymyilinkin koko ajan, vähintään sisäisesti.
Meri. Ei tarvinne sanoa enempää, kuvat kertovat.
Keskusta. Kun haluaa hengittää suurkaupungin ilmaa, katsella maailman menoa tai ostaa mitä tahansa.
Luonto ja eläimet. En taaskaan sano, että parempia kuin Suomessa, mutta erilaisia. Palmuja, eukalyptuksia, akaasioita. Rainbow lorakeeteja, kakaduja, kookaburria. Vesinokkaeläimiä, kenguruja, emuja, koalia, dingoja.
...
Kiitos blogin lukijoille. Tiedän, että aika moni luki tätä, joten en kirjottanut vain omia muisteluitani varten. Nyt kuitenkin vaikenen toistaiseksi. Seuraavaa Australian-matkaani odotellessa...
Pian nähdään!
Suomeen on siis tultava takaisin, mutta niin on tännekin. Tällä hetkellä en kaipaa Suomea. Ihmisiä siellä kyllä. Kävin äsken ulkona kävelyllä, t-paidassa, shortseissa ja sandaaleissa. Siis keskellä yötä. Suomessa saman voi tehdä ehkä kerran vuodessa. Täällä varmaan parisataa kertaa. Siinä yksi hyvä syy, miksi en kaipaa pimeää loskaan. Sanokoon joku muu mitä tahansa, mutta lämpimässä vain on yksinkertaisesti mukavampi ja helpompi elää. Mikä on hirveämpää, kuin palella napakassa pakkastuulessa pysäkillä odottamassa bussia?
Ensimmäisenä iltana tuntui epätodelliselta olla täällä. Jotenki pelottavaa olla yhtäkkiä niin kaukana kotoa. Tunne kesti muutaman päivän. Tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi. Nyt täällä on jo todella kotoisaa, ja joka päivä pidän Sydneystä enemmän kuin edellisenä päivänä. Tässä vaiheessa hyvin paljon. Siksi on haikeaa lähteä pois.
Mitä muuta täällä on kuin lämpö?
(Ihan kuin jotain muutakin tarvittaisiin...)
No, ihmiset. En sano, että parempia kuin Suomessa, mutta erilaisia. Kaikki hymyilevät melkein aina. Ihmekös se - kyllä mäkin hymyilisin, jos aina paistaisi ja olisi lämmin. Itse asiassa täällä varmaan hymyilinkin koko ajan, vähintään sisäisesti.
Meri. Ei tarvinne sanoa enempää, kuvat kertovat.
Keskusta. Kun haluaa hengittää suurkaupungin ilmaa, katsella maailman menoa tai ostaa mitä tahansa.
Luonto ja eläimet. En taaskaan sano, että parempia kuin Suomessa, mutta erilaisia. Palmuja, eukalyptuksia, akaasioita. Rainbow lorakeeteja, kakaduja, kookaburria. Vesinokkaeläimiä, kenguruja, emuja, koalia, dingoja.
...
Kiitos blogin lukijoille. Tiedän, että aika moni luki tätä, joten en kirjottanut vain omia muisteluitani varten. Nyt kuitenkin vaikenen toistaiseksi. Seuraavaa Australian-matkaani odotellessa...
Pian nähdään!
posted by Heikki at
15:28
3 Comments:
Tätä matkakertomusta on ollut varsin mukava lukea. Täytyykin printata talteen ettei pääse häviämään. Mutta vielä mukavampi on kuulla sulta itseltäs sekä nähdä ne n tuhatta (?) kuvaa. Jotenka tervetuloa vaan taas takaisin tänne pimeeseen ja loskaan. Seutulassa tavataan!
By
Anonyymi, at 13 tammikuuta, 2006 19:22
Hege, meillä kaikilla on ikävä sua!!!!
By
Anonyymi, at 14 tammikuuta, 2006 01:53
Heikkiii! Missä sä oot?
By
Joonas, at 28 joulukuuta, 2006 13:03
Lähetä kommentti
<< Home