Torstai 5.1. - Road trip

Eilistäkin synkempi sää: paksu harmaa pilvikatto, lämpöä vain hiukan päälle kahdenkymmenen ja sadekuuroja. Hanna oli kuitenkin etukäteen puhunut tämän päivän vapaaksi, ja suunnitelmakin oli päivälle tehty, joten ei auttanut kuin ottaa auto alle ja toteuttaa suunnitelma: lähdettiin ajamaan rantaa pitkin etelään. Mukaan oli pakattu reilusti eväitä ja jopa grilli. Suomalaiset ovat grillikansaa, mutta eivät taidat aussit olla yhtään jäljessä. Eväitä pysähdyttiin syömään jo melko alkumatkasta Wollongongissa. Katoksessa grillattiin pihvejä ja pideltiin sadetta.

Matkan seuraava etappi oli Kiama, jonka rantakallioissa oli hauska nähtävyys. Kallioiden alla kulki tunneli, joka päätyi suuren, ylös johtavaan aukkoon. Aaltojen osuessa sopivasti aukosta roiskahti ilmoille valtavat pärskähdykset (kuva). Nähtiinpä myös pari parvea delfiinejä! Tosin ei niistä näkynyt paljon muuta kuin selkäevät, välillä vähän enemmänkin.

Viimeinen kohde oli Carringtonin vesiputous korkealla vuorilla sademetsän keskellä. Putous oli melko korkea, mutta varsin kapea, koska siihen virtaava joki muistutti voimakkuudeltaan lähinnä puroa. Putousta tosin oli vaikea nähdä erittäin sankan sumun takia - näkyvyys oli arviolta 100 metriä. Pilvisestä ja märästä säästä huolimatta paikka oli todella hieno, osittain juuri sumun takia.

Kilometrejä kertyi yhteensä lähes 300. Illalla kotona katsottiin nauhalta Elf. Ihan hupaisa tonttuleffa.

Lisäilin kuvia aiemmille päiville!

Vesi purskahtelee kallionkolosta Kiamassa.

Sumua vuoristotiellä. Tulee mieleen Päätön ratsumies.

Näkyvyys: huono. Ilman kosteusprosentti: suuri.

Seis! Maailma loppuu tähän! Tuossa siis takana se vesiputous, jota ei oikein kunnolla nähty.

Sademetsässä saa ajaa vain vasemmalle. Kiva puu.